Aloitamme pohjalta ja etenemme lopuksi huipulle.

Peer-To-Peer
Piratismi ruokaketjun pohjalla ovat peer-to-peer käyttäjät. Näyttää siltä että p2p käyttäjät voidaan jakaa kahteen ryhmään. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat lapset, jotka lataavat musiikkia, koska heillä ei ole varaa cd:siin. Toinen ryhmä ovat vanhemmat p2p käyttäjät, jotka käyttävät p2p:tä ladatakseen pelejä, ohjelmia, elokuvia, jne. Mediassa peer-to-peer ohjelmat leimataan vaaralliseksi piraattien levityskanavaksi. P2p käyttäjiä on paljon helppo ottaa kiinni RIAA/FBI:n taholta ja onkin olemassa paljon ihmisiä, jotka ovat joutuneet maksamaan tuhasia dollareita korvauksia RIAA:lle tekijänoikeusrikkomuksista. Turvallisuusaste p2p-ohjelmissa on erittäin matala, ja niissä on helppo pääsy lähes kaikkeen wareziin. Tästä syystä tämä on vaaraksi sceneen kuuluville henkilöille (eng. the sceners). Latausnopeus on aika heikko kun lataa toiselta käyttäjältä. Suurimmalle osalle p2p-käyttäjistä ei ole aavistustakaan siitä kuinka kauan aikaa sitten julkaisu on tehty tai siitä kauan julkaisulta kesti tulla p2p-ohjelmistojen ladattavaksi. Se on julkaistu, levitetty huippusivuilta fxp järjestelmiin, siitä irc:iin/uutisryhmiin ja lopulta suurille masoille peer-to-peer ohjelmien kautta. P2p-ohjelmistojen nopeus on ruokaketjun hitain, koska käyttäjät lataavat toinen toisiltaan.

Erityislaatuinen p2p systeemi on BitTorrent. Se käyttää keskusasemaa, joka koordinoi latauskia, mutta se ei itsessään toimi varastona yhdellekkään ladattavalle julkaisulle. Lataus itsessään koostuu useista palasista joita useat käyttäjät tarjoavat samanaikaisesti. Tälläistä koordinoitua tiedostonpalasten ryhmää kutsutaan torrentiksi. BitTorrent on laajasti käytetty, vaikka se onkin jokseekin epävarma. Sillä pystyy myös lataamaan erittäin paljon erilaisia julkaisuja. Torrent tiedostojen lataamisen tarvitset ohjelman (eng. client). Ohjelmia löytyy joka lähtöön eri ohjelmointikielillä tehtyinä. Suosituimmat ovat: BitComet, Azureus ja µTorrent. Keskeistä torrent tiedostojen jakelupistettä kutsutaan trackeriksi. Trackeri tietää millä käyttäjillä on jo tiedosto, ja ketkä käyttäjät haluavat ladata sitä. Käyttäjiä joilla on jo lataus valmiina kutsutaan lähettäjiksi (eng. seeders), ja käyttäjiä jotka lataavat tiedostoa kutsutaan luonnollisesti lataajiksi (eng. leechers). Jokainen käyttäjä joka lataa tiettyä tiedostoa, lataavat eri osaa tiedostosta. Kun lähettäjät menevät offline tilaan, lataajat voivat silti jatkaa lataamistaan toisiltaan.


Uutisryhmät
Silloin joskus kun Internet oli vielä nuori oli olemassa erityisiä ryhmiä, joita yhdisti mielenkiinto samaa asiaa kohtaan. He jakoivat tietoa ja pitivät yhteyttä ohjelman avulla, joka kaikilla keskustelun osapuolilla oli omalla koneellaan. Ohjelma tunnetaan myös nimellä " Bulletin Board System" eli BBS. Systeemi kehitettiin jotta voitiin ottaa yheyttä Internetin kautta tavalla jolla vanhat keskusteluohjelmat eivät kykenneet. Jokaisella kohteella oli kone (uutis serveri) mikä pystyi säilömään kaikki uutisryhmän viestit, joita käyttäjät olivat lähettäneet. Aikaa vierähti eteenpäin ja uutisryhmien käyttäjät ajattelivat, että tämä systeemi olisi oivallinen tapa jakaa tiedostoja keskenään. On helppoa liittyä keskusteluryhmään paitsi jos olet kokematon sen kanssa , navigointi ja tiedostojen lataaminen uutisryhmistä on kuitenkin vaivalloisempaa kuin p2p ohjelmalla. Voit ladata uutisryhmistä käyttämällä uutislukijaa, esim. NewsLeecher tai Xnews. On olemassa myös maksullisia uutisservereitä, ne ovat nopeampia ja pystyvät pitämään tiedostoja kauemmin kuin ilmaiset uutisserverit. Ilmaiset uutiserverit voivat olla nopeita, mutta maksulliset ovat nopeampia.


IRC Tiedostojenvaihto
Not far up from peer-to-peer users we have the people who go to IRC for their warez. In general, these people intend to have a better knowledge about computers and the internet. Warez channels are often run by people who have access to a fair amount of pirated material.

There are generally two types of these channels. These can often feed by people from FXP boards or bad sites. First there are Fserve (user-to-user) channels. They mainly use the mIRC client's File Server function and some scripts to share their warez directly from their hard drives. Second there are XDCC (server-to-user) channels. These are usually run by people who are into FXP boards or in the scene. They have access to fast, new warez. They employ people to hack into computers with fast internet connections and install XDCC servers (usually iroffer) which are used to share out pirated goods. There is a limited amount of people allowed to download a release at once, so when a release is populair you are placed into a waiting line. That way good download speeds will be guaranteed. The download speed is often very good.


FXP Järjestelmät
FXP eli File eXchange Protocol. Se ei oikeastaan ole protokolla, vaan tiedostonsiirron menetelmä joka käyttää hyväkseen FTP serverien haavoittuvaisuuksia. Se sallii tiedostonsiirron kahden FTP serverin välillä.Tavanomaisen 'client-to-server' metodin sijasta FXP käyttää, 'server-to-server' menetelmää. FXP antaa vain käskyn 1. serverille jotta se lähettää tiedostot toiselle serverille. FXP yleensä sallii erittäin nopeat siirtonopeudet tosin se riippuu täysin serverien yhteysksistä. Se on vielä nopeampi jos hakkerit onnistuvat pääsemään sisälle erittäin nopeisiin servereihin. FXP järjestelmän "underground" statuksen takia se on erittäin vähän tunnettu osa piratismin ruokaketjussa, joten se on jokseenkin turvassa. Vaikka hakkereiden tekemiset ovat erittäin ankarasti kiellettyjä, ja tämän takia vaarallisia. Turvallisuus on tärkeää. Jäsenet ovat yleensä paljon "viisaampia" kuin irc-tiedostonvaihtajat/p2p-käyttäjät, sekä heillä on parempi tietämys tietokoneista ja Internetistä.

Järjestelmät toimivat yleensä vBulletin foorumin avulla, jotka ovat hakkereitu. Siellä FXP järjestelmän jäsenet vaihtavat tietoa keskenään. Järjestelmät eivät yleensä perustu luottamukseen (niin kuin scene piirit), vaan adminit tekevät käyttäjä puhdistuksia vähän väliä, eli uusia ihmisiä tulee ja lähtee vähän väliä. Järjestelmän jäsenet koostuvat skannareista (eng. scanners), hakkereista (eng. hackers), ja täyttäjistä (eng. fillers). Heillä kaikilla on oma tehtävänsä:

Skannaaja
Skannaajan tehtävänä on skannata IP numeroita joissa on nopea Internet yhteys (yleensä yliopistot, yritykset, jne.) ja haavoittuvia tietokoneita. Skannaaja kokeilee erilaisia salasanoja raa'asti joko käsin tai ohjelman avulla. Englanniksi tätä toimintamallia kutsutaan " brute forcing passwords" menetelmäksi. Hän myös skannaa portteja tietyistä ohjelmista, jotka sisältävät bugin. Skannaaja käyttää yleensä hiljaittain hakkeroituja tietokoneita skannaukseen (tunnetaan myös nimellä scanstro's). Skannaukseen hän käyttää siihen tehtyjä ohjelmia. Kun skannaaja on löytänyt haavoittuvaisuuden, hän rientää kertomaan siitä foorumille. Tässä vaiheessa hakkeri astuu kuvioon mukaan.

Hakkeri
Hakkerit ovat ihmisiä jotka murtautuvat toisen tietokoneeseen. On olemassa monia helposti hyödynnettäviä haavoittuvaisuuksia. Hakkeri tunkeutuu tietokoneeseen käyttämällä ohjelmaa (eng. exploit) joka hyödyntää haavoittuvan ohjelman bugia. Eli siis "exploit" on skripti joka käyttää bugia päästäkseen PC:n sisälle. Ohjelma/exploit mitä hän käyttää (tietysti) riippuu haavoittuvaisuuden tyypistä jonka skannaaja on löytänyt. Kun hakkeri on sisällä, hän ajaa oman rootkitin (yleensä muunneltu versio Serv-U ohjelmasta). Tämä rootkit on serveri josta muut ihmiset voivat ladata. Yleensä hän asentaa myös admin ohjelman (yleensä Radmin), jolla hän pääsee tietokoneeseen käsisti helposti. Kun serveri on asennettu ja toimintakunnossa hän lähettää FTP:n sisäänkirjautumistiedot (eng. logindata) FXP foorumille. Riippuen serveritietokoneiden (eng. pubstro tai stro) internet yhteydestä ja kovalevy tilasta, sitä tulee käyttämään joko täyttäjä eli 'filler' tai skanneri 'scanner'.

Täyttäjä
Jos severi eli pubstro on tarpeeksi nopea ja siinä on tarpeeksi kovalevy tilaa, on täyttäjän työ ryhtyä täyttämään sitä uusimilla warezeilla. Täyttäjä saa warezinsa muilta ftp servereiltä, jotka
on hakkeroinut/täyttänyt jotkin muut ihmiset. Täyttäjillä on joskus pääsy sivustoille johon julkaisuryhmät lähettävät julkaisunsa. Jos täyttäjä siirtää scenejulkaisut suoraan tälläiseltä serveriltä omalle pubstrolleen fxp:n välityksellä, rikkoo hän sovittuja sääntöjä. Jos joku scenen jäsen saa tämän tietää, saa täyttäjä scenebannin (bannit kaikille sivuille joissa hän on). Tätä tapahtuu melko usein. Kun täyttäjä on saanut lähetettyä warezinsa fxp:n kautta, hän menee takaisin foorumille ja lähettää sinne sisäänkirjautumistiedot (eng. leech logins) kaikkien käytettäväksi. Kaikki täyttäjät (joilla on sivuille pääsy) yrittävät lähettää julkaisun niin nopeasti kuin vain suinkin on mahdollista ja ilmoittaa siitä foorumile. Se on vähän kuin kilpailu, joissa voittaja saa eniten kunniaa (eng. credit). Pubstron nopeus riipuu siitä kuinka nopeaan tietokoneeseen he ovat hakkeroituneet. FXP-järjestelmien hakkerit ovat jokseenkin lahjakkaita, ja he voivat hakkeroitua koneeseen jossa on jopa 100mbit yhteys.

Publa/Publaus
Publaus (eng. pubbing) metodi ei ole tärkeä enään oikeastaan missään päin maailmaa nykypäivänä. Tämä skannaus/hakkerointi/täyttö metodi on jäännös vanhoilta ajoilta milloin monilla yliopistojen ja yrityksen ftp servereillä oli kirjoitusoikeus anonyymeille käyttäjille. Joten tietokoneeseen murtautumisen sijasta, voitiin lähettää warez tavara serverille ja antaa sen IP osoite kavereille. Tämä oli erittäin suosittua, mutta sen suosio lakkasi tietyistä syistä. Publaus metodi toimi näin; oli olemassa joku henkilö, joka skannasi ftp servereitä joissa oli kirjoitusoikeus anonyymeille käyttäjille. Kun tälläinen se löydettiin se merkittiin (eng. tagged) eli sille siis annettiin jokin nimi esim. "tama.on.kansio". Tämän idea oli siinä, että jos publa (eng.pub) oli jo entuudestaan "merkitty" (eng. tagged) muut publaajat jättivät sen rauhaan. Tämä toimi hetken aikaa, koska ihmiset kunnioittivat toistensa merkintöjä, ja jättivät publat rauhaan. Mutta jonkin ajan kuluttua se ei tietenkään enään toiminut.

Metodia kansioiden uudelleennimeämistä varten kutsutaan kansiolukitukseksi. Tätä käytettiin publilla estäkseen sellasten ihmisten pääsy, joilla ei ollut oikeutta päästä kansioon (ja hidastamaan serveriä). On olemassa muutama kansionlukitus tyyliä. Ensimmäinen ja helpoin tapa on tehdä sokkelo. Sokkelo tehtiin luomalla todella paljon kansioita, jolloin muut ihmiset eivät koskaan tienneet missä kansiossa tavara on. Jolloin he joutuvat käymään kansiot läpi yksitellen, joka puolestaan vie tolkuttoman paljaon aikaa. Toinen tapa on UNIX merkitseminen (eng. UNIX tagging). Se perustuu ns. "taianomaisiin" kirjaimiin, esim. ÿ (alt+0255) mikä on peruutus näppäin UNIX koneissa. Kun kansiolle antaa nimeksi sellaisen nimen joka sisältää kyseisen kirjaimen, kansion nimi tulee näkymään erilaisena kuin kirjoitit sen. Kansion luoja pääse käsiksi siihen kirjoittamalla kansion alkuperäisen nimen. Viimeinen tapa on kansilukita NT systeemi. Lisää tästä ja muusta kansioidenlukitsemiseen liittyen täältä.

Sivustot
Näillä sivuilla on erittäin nopeat internet yhteydet . 10mbit luokitellaan minimiksi, 100mbit hyväksi, ja kaikki nopeammat pirun hyväksi. Sivuilla on valtavat kovalevyt. 200GB on ehdottomasti minimi, ja suurimmat saattavat olla jopa 5 teratavua. Näitä sivuja yleensä ylläpidetään kouluissa, yliopistoissa, ihmisten työpaikoilla. Myös jotkin maat ovat oivallisia paikkoja tälläisille sivuille. Alankomaissa ja Saksassa on nopeat internet yhteydet, Ruotissa myös, mutta hintataso sielä on korkeampi. Näiden sivujen ylläpitäjät tietävät tekevänsä laitonta. Tämä tarkoittaa, että tietokoneen omistaja tietää sivuston olevan pystyssä ja sen sisältävän laitonta materiaalia, tämä on siis täysi vastakohta pubstroille. Nopeat yhteydet meinaavat paljon joillekin. Jos sinulla on serveri jossa on 100mbit linja (ja serveri on täynnä warezia), on olemassa ihmisiä jotka mieluusti maksaisivat siitä, että saisivat pääsyn serverille. Tälläisiä sivuja, jotka yrittävät tehdä toiminnallaan taloudellista voittoa ei kuitenkaan löydy kovinkaan monta, sillä suurimmaksi osaksi ihmiset pitävät sivuja vain huvikseen, eivät rahan takia. Yleisimmät sivusto ohjelmat joita käytetään ovat GlFTPd ja DrFTPd. Kuten FTPD:tä (FTP serveri ohjelma) käyttäessä, sivut pyörivät bottien ja erilaisten skriptien avulla. Botti ilmoittaa IRC kanavalle milloin kansio on valmis tai lähetys valmistunut. Se antaa myös kilpailu (eng. race) informaatiota. Kuten fxp järjestelmissä, sivusto tiedostonvaihtajat yrittävät lähettää julkaisun toiselle sivustolle niin nopeasti kuin mahdollista. Tällä tavoin he saavat "ansiota" (eng. credits). Mitä enemmän on ansioita, sitä enemmän on oikeutettu lataamaan. Nopeus huippusivujen välillä voi yltää suunilleen nopeteen 15 MBps.

Ihmiset
Sivustotiedostovaihdon henkilöissä on olemassa periaatteessa kolme eri arvoastetta: sivuston ylläpitäjät (eng. siteops), yhteyshenkilöt (eng. affiliates) ja "kilpajuoksijat" (eng. racers). Ylläpitäjät (Site-Operators) ovat admistraattoreita. Sivulla on yleensä kahdesta viiteen ylläpitäjää, riippuen sivusta. Yksi on yleensä sivun tarjoaja, yksi on yleensä henkilö joka löysi tarjoajan ja koulutti hänet FTPD:n asennukseen jne. Muut ovat kavereita tai joillain tavoin kytkettyna sceneen. Yksi tai useampi ylläpitäjistä on "nukettaja" (eng. nuker). Hänen tehtävänään on nukettaa julkaisuja, jotka ovat vanhoja tai väärennettyjä. Eli siis hän päättää onko se kelvollinen vai ei. Yhteyshenkilöt ovat julkaisuryhmiä jotka lähettävät julkaisujaan sivustolle heti kun ne ovat valmiit.

Kilpajuoksijat ovat henkilöitä jotka "juoksuttavat" eli lähettävät julkaisuja sivulta toiselle. Yleensä heillä on pääsy lukuisille sivuille ja he lähettävät julkaisun fxp:n avulla heti kuin se on vain julkaistu. Lähettämällä julkaisuja fxp: kautta he saavat hyvitystä (eng. credits). Suhde on yleensä 1:3, eli lähettämällä 3 GB saat 9 GB latausoikeuden sivulta jne. Kilpailu on siis lähettää julkaisuja niin nopesti kuin vain mahdollista. Kilpailu alkaa yleensä hetken kuluttua siitä kun julkaisu on julkaistu.

Klikkaa täältä lukeaksesi lisää scenen systeemistä


Julkaisuryhmät
Klikkaa täältä lukeaksesi julkaisuryhmistä